Kiva kun kotiutuivat... Oli ikävä...

Jere tulee huomenna. Sitten tulee se sisäinen rauha, kun molemmat pojat on lähellä.

Nää on näitä äitiyden tähtihetkiä, ihan oikeesti. Kiva kun ovatten joskus reissussa, mut vielä Paaaaaaljon kivempaa on saada pienet ihmiset takaisin kotiin. Muuten on levoton, jotenkin vajaa olo.

Niinpä. Kai tää äitiys on tätäkin; nuo tällä hetkellä fyysisestikin pienet ihmiset ovat minulle kaiketi aina ja ikuisesti minun pieniä ihmisiäni. Ne joiden puolesta tekisin mitä tahansa, antaisin mitä tahansa. Vaikka kasvaisivat ihan kuin isoiksi tahansa...

Minä olen kahden pienen ihmisen äiti, loppuelämäni. Ja siitä olen ylpeä.

Niin kovin Rakkaita. Omat pienet ihmiset.

 

 

Väsyttää. Pakko lähteä nukkumaan. Ja taas saan "vieraan" miehen viereen; lupasin Juhalle unipaikan ensiyöksi äitin vierestä =)