Peto sai tänään jälleen uusia kavereita: Jarren ja Onnin... Jee, tääl landellakin on siis koiria...

Lähdettiin poikien kans tutustumaan uusiin kavereihin ja tallailtiin  metsän läpi polkua pitkin ja kappasvain, kohdattiin heppa. Tosin tää kaveri on kyl jo nähty ennenkin, mut nyt se tuli niin hiljaa, etten miekään kuullu yhtään, onneksi olin laittanu pennelin naruun just vähä aikasemmin. Peto ei, yllättäen, välittäny pollesta tuontaivaallista.. Se vaan katteli sitä ensin seisaaltaan ja sit istahti pyllylleen ihan tyynenä.

 

Jarre ja Onni saikin sit liikettä pennelin niveliin vähä enemmän. Tai siis enemmän Jarren kans Peto sinkoili pitkin pihaa, Onni keskitty täl kertaa etupäässä lumipalloihin, joita pojat visko sille ihan onnesta soikeina. Kumpikin koiruus tuli kuiteen tutuksi, ja nyt on  molemmat kivoiksi kavereiksi havaittu..

Peto ja Kultakedon Zig Zag eli Onni, 11.11.-07

 

Peto ja Yanes Jarre eli Jarre, 11.11.-07

Matkaa meijän lenkille kerty n. kaksi kilometriä, ja aikaa meni noin kaks tuntii.. Melkosta extremeurheilua tää on tallailla yksin näiden kaikkien lasten kans, ainakin venyttää pinnaa ihan kiitettävästi.. Nääs kun tää meijän pienempi ihmispenneli kerkee kyl ihan kaikkea; tänään se kiipeili Jarren tarhan verkossa, pesi kenkänsä Jarren vesikipossa, kiipeili Jarren kopin katolla, ryömi Jarren kopissa jne. ja ekan puol kilometrii se karju kurkku suorana, kun ei saanu lähteä matkaan pyörällään, joka on siis vielä apupyörillä varustettu suhteellisen pieni fillari, ei siis mikään maastoversio... Näiden kans sais olla kuusi kättä ja silmät selässäkin tai sit vois muumioitua kotiin tai kaik viisainta kaiketi olis touhuilla koiran kans kahestaan silloinku Timo on kotona eikä töissä (kolmevuorotyö pitäis lailla kieltää pienten lasten vanhemmilta, tai ainakin iltavuorot..). No, ikä tuo järkeä päänuppiinkin, Juhan kans on jo ihan helppoo...

Peto ja Jere, 11.11.-07

vihdoinkin ees yks seisomakuva, tää kaveri kun ei oo ikinä paikoillaan...