Kyllä helpotti; Pedon näkimet on terveet !!!!!!!!!!!

Ja ihan loistavaa mun kannalta, että päästiin näin äkkiä; toissapäivänä soitin ja tänään oli aika. Olisin jännittänyt pirun paljon enemmän jos olisin joutunut odottamaan vaikka viikon. Vuorokaudessakin ehtii panikoitua ;-)

Taas kerran totesin että on se vaan hyvä kun on ihan tasaisen yhtä pitkä matka jokapaikkaan, on ihan sama mihin ajan sai.. Nyt käytiin siis Lappeenrannassa Pekka Sarkasella.

Ennen Herra Eläinlääkärille menoa lenkkeiltiin kovin kauneissa maisemissa; Saimaan jäällä umpihangessa. Ei ollut enään valoisaa eikä vielä ihan pimeääkään, kaunista. Eikä seurakaan olisi voinut olla enään yhtään parempaa, jäi hyvä mieli.

Ja Peto oli niin paljon väsynyt pohraamisesta, että oli ihan hiirenhiljaa paikoillaan tutkimuksen ajan...

Saimaa on kyllä kaunis aina. Ei pieni niinkuin nämä meillä olevat lammet ja järvet, eikä niin pelottavan iso kuin meri. Kaunis. Jostain syystä olen aina viihtynyt sen vesistön äärellä. Se on rauhallinen.

 

No joo, nyt sitten ootellaan kuun puoltaväliä ja niitä loppuja tutkimuksia. Niiden tuloksista riippuu sitten aika paljon; katsotaanko Usvaa ihan tosissaan "sillä silmällä" vai unohdetaanko suvun jatkaminen Pedon kohdalta tyystin ja kokonaan.

Aika näyttää, kärsivällisyyttä...

 

Ai niin, Juha ja "ottopojat" lähtivät reteesti tänään hiihtämään meidän laavulle johon on matkaa tollaset 1,5 kilsaa. No, periltä tuli sitten puhelinsoitto; "äiti, voitko tulla hakemaan meijät kelkalla, oli yllättävän rankka matka". Pojat haettiin kotiin ja jotenkin tuntuu ettei tänä talvena kukaan enään kitise lupaa hiihtää laavulle asti ;-)