Tiedättekö et suklaa on suhteellisen kieroa ainetta ?? Kun sille antaa pikkusormen, se vie koko käden... Tai ainakin mulle kävi eilen illalla niin, meni ihan vaan jokunen Fazerin sininen konvehti. Ja aamulla näyttikin vaaka ihan tähtitieteellisiä lukemia, ei nyt ehkä niiden kierojen suklaapalleroisten takia, on muuten vaan tullu syötyä kaiketi niinku normaalit ihmiset syö, se vaan ei sovi mun aineenvaihdunnalle ollenkaan. Kummasti motivaatio löytyi taas lenkkeilyyn... Koko syksyn se motiveisson on löytynyt siitä, että joskus se fyysinen kipu on ainoa mikä voittaa henkisen kivun, varsinkin kun alkoon en koske, en ainakaan siinä tarkoituksessa. Nyt riittää kun käy seisoskelemassa pari sekuntia vaa'alla tai sitten se, että vetää jalkaan ne n. 14 vuotta vanhat Levikset, jotka vihdoin mahtuvat päälle niin, että voi jopa hengittää.. Pääasia että jostain sen hyvän syyn löytää ja ymmärrän täysin selkeästi, miksi on keksitty hormoni nimeltä endorfiini, joskus se lähteminen on vaan vaikeeta =D

On vaan pieni punainen syönyt turhan hidastempoista tavaraa lenkkeilyä ajatellen, kaiketi seuraavaksi sille on syötettävä reipasta marssimusiikkia tai jotain kunnon heviä, johan jalka nousisi vähän ripeämmin. Ja olishan se komeeta marssia pitkin usein pimeetä kylätietä pitkin esim. jääkärimarssin tahtiin.. Siihen vielä laulu mukaan, niin tilaisivat varmaan valkotakkisen mun perään =D

Nyt sitten siistiytyminen ja auto kohti anopin notkuvaa ruokapöytää, huomiselle lenkille ei liene tarvi motivaatiota muualta hakea...