Sori, jälleen Yötä, mä niin tykkään.. ja nää vaan kolahtaa...

 

Etkö unta saa? 

Aaveetko taas sun vuoteellesi omin luvin istahtaa,
sua valvottaa, jo kohta aamu sarastaa.

Etkö unta saa? 

Yksinäisyys kun soittaa sydämessä pirunviuluaan
ja luurangot kun kaapissa äityy kolistelemaan.

Mä tahdoin karkottaa ne pois, olemattomiin,
ettei ne enää milloinkaan nousis kummittelemaan.

Mut siihen yksin pysty en
vaan rakkauttas tarvitsen.
Tää musta yö mun kanssa jaa
niin huomenna tää kaikki ehkä on jo helpompaa.

Ja yö kun aamuun liukenee,
vierellä sun ei enää pahaa tee.
Syliis rauhoitun.

Etkö unta saa? 

Kun eilinen taas päälle käy ja kaikki epäonni sen
eessä kohoaa ja lailla vuoren tuijottaa.

Mä tahdoin karkottaa ne pois, olemattomiin,
ettei ne enää milloinkaan nousis kummittelemaan.

Mut siihen yksin pysty en
vaan rakkauttas tarvitsen.
Tää musta yö mun kanssa jaa
niin huomenna tää kaikki ehkä on jo helpompaa.

Ja yö kun aamuun liukenee
vierellä sun ei enää pahaa tee.
Syliis rauhoitun.

Ja yö kun aamuun liukenee
vierellä sun ei enää pahaa tee.
Syliis rauhoitun

Vierelläsi sun,
mä siihen rauhoitun.
Vierelläsi sun
on turvapaikka mun.