Taas kerran ..hmm.. kevyt ja pinnallinen keskustelu ihmisen kanssa, joka on samalla täys paska ja toisaalta myös yksi rakkaimmista. Ihmisen kanssa, joka on elämässä tärkeä.

Mitali.

Kaksi puolta. Ei toista ilman toista, niinhän se menee. Ei voi saada vain toista, vaan on otettava molemmat puolet.

Kumpi niistä tärkeämpi?

Se puoli mikä kertoo sijoituksen vai se missä kerrotaan mistä mitali on saatu, jos nyt lähdetään siitä, että kummallakin puolella on jotain, siis kumpakaan puoli ei ole tyhjä.

Onko sijoituksella väliä? Kertooko se vain sen mones on "minäminä" ollut?

Vai onko enemmän väliä sillä, missä kisassa olet sinne palkintopallille päässyt, vai palkitaanko kaikki? Onko olemassa edes mitään palkintopallia vai seisooko kaikki mitalit kaulassa samalla viivalla? 

Kumpi puoli on tärkeämpi? Ei kuitenkaan toista ilman toista, on yksi koko paketti. Vaikka joskus on vaikea nähdä se koko paketti, kun helpompi katsella vain sitä toista puolta. Vai haluaako sitä vain katsella sitä toista puolta?

Kuinka vaikeaa on laskea irti siitä "minäminästä" ja nähdä se koko paketti? Se koko kisa, mistä sen mitalin on saanut, eikä vain itseään palkintopallilla. Joskus on vaikeaa repiä silmälaput silmiltä, kun se on tehtävä itse, siihen ei muut pysty.

Miten sen sitten kukakin tekee, pääasia että tekee. Jos jää katselemaan vain sitä toista puolta kokonaisuuden sijaan, voi yhtenä lopputuloksena olla sokaistuminen omasta erinomaisuudestaan ja ehkä silloin jää sen kapean polun vangiksi. Tie muuttuu heti leveämmäksi kun suostuu katsomaan myös sitä toista puolta ja muistaa sen ettei kukaan loista omasta erinomaisuudestaan vaan jostain ihan muusta. Jos tuudittautuu siihen omaan erinomaisuuteensa, voi matka olla kovin kivikkoinen ja varsin pimeä. Ja se pimeys nielaisee mukaansa. Vai haluaako joku tallata pimeydessä? Tuskin.

Kun pullasta ei voi loputtomasti syödä vain rusinoita, eikä laserilla voi leikata elämän mitalia kahteen toisistaan riippumattomaan osaan ja pidellä niitä molempia käsissä samaan aikaan. Kun pullakin on tapana syödä kokonaan, on mitalikin syytä ripustaa kaulaan kokonaisena, niin se vaan menee. ja loppujen lopuksi kun molemmat puolet on yhtä tärkeitä, edelleen; ei toista ilman toista. On vaan nähtävä kokonaisuus. Tuoko se sitten sen valon valaisemaan polkua?

Ja ettei kenenkään tarvitse nyt tulla kysymään että "ookko nähny valon", niin voin vastata siihen vaikka niin että "kyllä, valo on ollut seurana aina ja aina se vaan valaisee suuremman ja suuremman alan ympärillä". Ja ei, en ole pärähtänyt uskoon silleen kun ihmiset sen ymmärtävät, päinvastoin kritisoin aina vaan enemmän ja enemmän evankelisluterilaista kristinoppia ja pidän sitä lähinnä propagandana. Ehkä tää valo on helpommin kuvattu sanoilla "elämän valo" :)