Mun nimi on Bruno. Mä oon käyttölinjainen labbispoika ja ikää mulla on palttirallaa yheksän kuukautta. Kuvan laitan tänne vähä myöhemmin..

Mä olen täällä maalla nyt vähän aikaa hoidossa, kun mua eikä mun veljeä huolita mukaan etelän lämpöön, mitä kyl vähä ihmettelen..

Silleen ihan niinku vakituisesti mä asun sellasessa keskikokoisessa kaupungissa eli cityssä, mut oon mä tottunu vähä olemaan maallakin, kun lomat niinku vietetään siellä. Ei tosin täällä missä nyt vaan silleen niinku omalla landella, juu nou...

Tulin tänne eilen illalla ku mun tän hoitopaikan luottoihminen tuli kahen muksunsa kans hakemaan mua ja oli niil mukana toi porottieläinkin, yks Peto, joka on mun mielest ihan jees tyyppi, sen kans on ihan kiva riekkua, juosta ja vaan olla.

Automatka meni ihan kivasti, kun oon mä nyt autos ollu aika paljonkin. Sit pihal mua ootti tän hoitopaikan kaikki muutkin koirat. Ne oli vähän jänskiä ens alkuun, mut ihan vähä vaan ku oon mä noi nähny kerran ennenkin, ton Poron vähä useemminkin. Et kävin sit ihan reippaana koirana moikkaamas uudet kaverit verkon takaa. Vähä ne räksytti, mut ei se mua nyt ihan hirveesti puristellu, ku mähän oon siis ihan reipas poika..

Sit toi mun tän paikan luottoimmeinen vei mut ja Poron tutustumaan tarhaan. En ookkaan sellasessa ollu koskaan ennen. Ja koppiinkin tutustuin. Siel oli ihan ok makoilla, kun sinne oli laitettu mua mahaan asti sellasta jotain puusuikaletta mitä toi immeinen tais kutsua nimellä rutirex tai jotain. Ja koska oon aika reipas ja fiksu koiruus niin tietty mä tajusin heti missä sen kopin sisäänkäynti niinku oli ja ihan reippaasti sinne menin sisään ja tulin ulos vaik ne kaikki talon neljä hirvaria räksytti siinä luukun vieressä, en mä niistä välittäny mitään.

Ilta menikin sit ihan vaan sisällä ollessa ihmisiin ja paikkoihin tutustuessa, ihan riittävästi siinäkin. Vähä käytiin tuol hyytävässä pimeydessä tallailemassa, oli vähä jänskä juttu enkä arvannu tota mun tän paikan luottoihmistä paljoa laskea silmistä ku eihän sitä ois voinu olla varma vaik se pimeys ois nielly sen ihan kokonaisena tai jotain. Ku tiiättehän työ siis sen et meilhän on cityssä niinku katuvalot, vaik oonhan mä kyl pimeessäkin ollu siel omalla landella sen ihan oman ihmiseni kans. Mut ku vieraas paikas ei koskaan voi olla ihan varma.

Nukkumaankäyminen oli vähä outoa uudessa paikassa. Varsinkin kun toi mun tän paikan luottoihminen on vissiin aika hyvin tietoinen siitä mitä myö ollaan mun veljen kans kotona päivien aikana tehty ihan vaan joskus ja ihan vaan sen takia ettei sen oman ihmisen elämä käy tylsäks ja laitto mut sen takia häkkiin nukkumaan. Häkki on mulle ihan tuttu juttu, ku meille ostettiin kotiinkin just sellanen ja viel sellanen jalkopallokentän kokoinen, ainakin mun mielestä. Mut sitä häkkiä ei kyl ostettu meille kotiin sen takia et myö tuhottais liikaa paikkoja ja jouduttais päiviksi sen takia vähä niinku vankilaan vaan ihan mun veljen takia, josta vähä myöhemmin lisää.

No enivei, vaik oli vähä outoa ni ihan kivasti myö nukuttiin kuitee. Vähä mul oli sitä ihan omaa ihmistä ikävä, joten ihan vähä mun oli ihan pakko piipata ennen nukahtamista, mut sit tuli aina toi Poro sanomaan et hei mäkin oon täällä ja kaikki on ihan hyvin, ei mitään hätää. Se helpotti ja kun toi mun tän paikan luottoihminen (lyhennetään se nyt tästä lähtien kirjaimilla MTPLI) nukku ihan siinä häkin vieressä lattialla patjan päällä ni eihän mul sit ollutkaan mitään hätää. Hyvin nukutti, varsinkin ku laitto kuonon ihan oman lelun päälle.

Jopa niin hyvin etten ees nostanu päätäni vaik aamulla joku sellanen kännykkä herätteli tota MTPLI:stä töihin. Heräsin vasta ku se kutsu mua nimeltä, taisi vissiin kuvitella et oon kuollu järkytykseen tai jotain. On se vähä pöljä, eihän mul oo tääl mitään hätää.

Tai ei ollu ainakaan viel silloin aamulla.

Tiiättekö mitä toi MTPLI teki mulle ennenku lähti töihin? Anto ruuat joo, mut se kuuluukin huonepalvelun rutiinihommiin. Se laitto mut sinne tarhaan ton Poron kans!! Joo, ihan kiva juttu ku must on ihan kiva olla ulkona ja siel kopiskin on tosi lämmin, mua vaan vähä jäi kaivelemaan se kun se MTPLI jätti mut sinne siis ihan kahestaan sen Poron kans ja lähti töihin kuulemma. Mistä hitosta mä niinku voin sen tietää et tuleeko se takas vai ei? No en mistään.

Ja koska en niinku voi sitä tietää, niin mähän sitten istuin ihan koko päivän siellä kopissa ja odotin, odotin ja odotin. Odotin siis sitkeästi, enkä mennyt ulos vaikka tossa kävi talon iso ja se keskikokoinen miespuolinen tyyppi houkuttelemassa mua ulos. En menny vaikka ne yritti lahjoa mua luulla ja herkuillakin. En menny ulos, koska mistäs mä oisin voinu tietää jos se MTPLI ois sillä aikaa vaikka kävelly takas sisään siitä ovesta mistä se lähtikin ???

Menin sit vasta kun sen MTPLI:sen tuttu ääni huuteli mua ulkona. Ja sit mä olinkin kyl ihan kamalan, suorastaan ihan järkyttävän iloinen sen näkemisestä !!!! Voi vitsi kun en meinannu nahkoissani kestää... Se tuli kuitee takas.

Tuli ja sit mä sainkin tehä vähän lähempää tuttavuutta noijen jämptien kans. Niijen kans olikin tosi kiva leikkiä vaikka tilaa ei ollutkaan ihan niin paljon ku tossa pihalla olis ollu. Ne ei vissiin oikein tajua kuin huisin tärkeetä on pitää ihan koko ajan silmällä tota MTPLI:stä, ne kuulemma lähtee ihan siitä immeisestä välittämättä ihan omille teilleen. Vähäks pöljiä, ku mistä ne niinku voi tietää et katoaako kaikki immeiset sillä aikaa ku ne huitelee ties missä ??? En mä ainakaan viittis...

No, kaiken tän lisäks myö käytiin ton Poron ja ton MTPLI:sen kans tos mettäautotiellä vähä tallailemas, tai myö neljäjalkaset kyl juostiin ihan koko matka eestaas, toi immeinen tallas. Sil taitaa olla vähä niinku huono kunto tai jotain ku se ei ollenkaan juoksennenllu meijän kans. Ois ollu viel kivempi lenkki jos sekin ois juossu, ku sit mun ei ois tarttenu juosta ihan niin montaa kertaa eestaas kattomaan onko se varmasti tallella. Koska kyl mun mielestä metsäänkin voi immeiset kadota ikuisiksi ajoiksi.

Toinen mihin ne ihan varmasti voi kadota on vessa. Ja sen takia varsinkin sinne mä haluan ihan ehottamasti täälläkin ton MTPLI:sen kans mennä mukaan, vahtimaan sitä. Sehän voi ihan varmasti vetää itsensä vaikka sen veden mukana jonneen putkiavaruuteen, koska katoaahan se vesikin sieltä johonkin. Mä tiedän kun mä katoin !!! Mut jos se immeinen uhkaa joutua sen veden mukana ni onneks mä oon sit pitämäs sitä vaikka jalasta kiinni sen aikaa et joku kerkee apuun. Sellaisessa suuressa kriisissä toi isoin miespuolinenkin kelpais, vaik mä ihan varmuuden vuoksi sitä viel vähä haukahtelenkin, kunhan toi MTPLI ei vaan katoa.

Enkä ole läheisriippuvainen, en. Mä vaan tykkään immeisistä ihan tosi, tosi paljon...

Mut joo, ei täs nyt tänään vissiin tän kummempia. Myö täs vaan ollaan ja ihmetellään, mennään kuulemma kohta kattomaan telkkaria ja mä pääsen sohvalle ton MTPLI:sen kainaloon rapsutettavaksi. Kuulemma vierihoitoon, heko heko, vähäks naurattaa ku toi MTPLI luulee vissiin et vetäsin hernepussillisen nenuun sen aamun katoamisen takia, mut enhän mä vetäny. Ei kerrota sille ;-). Siinä on kuitee aika hyvä olla ja kait toi immeinenkin siitä tykkää, ku se mua rapsuttelee koko ajan ja sehän se mut sinne sohvalle pyysikin ihan ekal kerral, ku enhän mä niinku voi tietää uuden paikan sääntöjä ja lakeja...

Ja yöksi mulle on luvattu kans vierihoitoa, pääsen kuulemma kainaloon nukkumaankin. Aika jees..

 

Ja sit toi MTPLI sanoo mua läheisriippuvaiseksi. Kumpikohan meistä sitä on enemmän ???