No niin, nyt alkaa tuntua että elämä voittaa kuitenkin eli näin kauan meni ennenku pieni immeinen toipuu siitä kun oma maailma heittää kuperkeikkaa.

Eli viime kuussa mä vietin elämäni ensimmäistä palkallista eli kunnolista kesälomaa, tähän asti oon ollu pätkätöissä ja kouluissa, eikä niitä lomia juuri kerry... Timo oli tosin töissä koko kesän eli mitään pitempää lomareissua ei tehty, Tykkimäessä käytiin ja Puuhamaassa.

Kuten kuvista näkee, niin meissä Timon asuu kaiketi viel hyvin vahvasti se pieni lapsi, vaikkei musta kuvia olekkaan, niin tunnustan käyneeni Juhan kans sellasessa isossa pomppumäessä ja Jeren kans isossa liukumäessä.. Ja voin kyl tunnustaa et muuallekkin olis tehny mieli, mut ei kehannu...

 

Toinen maailmaan pyörittäny asia oli siis Juhan koulun alku (ei se kesäloma niin kamalaa ollu, et sen takia ois ollu nuppi sekasin, ei vaan kerenny silloin päivitellä)... Kuulostaa kliseeltä, mut justhan myö vietettiin Juhan ristiäisiä, ja nyt se on jo koululainen, kuitenkin toisaalta vielä niin pieni, toisaalta jo niin kauhian iso !!!

Koulu on alkanu hyvin, kertaakaan ei olla vielä kuultu et läksyt ois typeriä tai et "mä en lähe kouluun", toivon kädet ristissä, et tää jatkuis ees tovin viel tälläsenä =D

Juha lähös kouluun ekana päivänä, huomaa kello...

ekat läksyt, kieli keskellä suuta...

 

Sitten vielä se kaikkein rankin juttu. Mä oon nyt ihan aikuisten oikeesti töissä !!! Juu juu, älkää naurako. Eli teen äitiysloman sijaisena pari-kolme päivää viikossa hammashoitajan töitä ja sit ne loput pari-kolme päivää jatkan entistä hommaa.

Hoitaja-päivät on pääkopalle pirun rankkoja, kun joutuu ihan oikeesti tekemään töitä koko ajan. Pää ei paljon lepää, kun koko ajan pitää skarpata, ettei hommat kaadu mun hölmöilyyn. Nyt se alkaa kyl pikkuhiljaa vähän helpottaa, kun toisen työtavat tulee tutummiksi ja löytää tavarat, jos jotain puuttuu... Ja ihan selvennyksen vuoksi, mä olen sen alan koulun käyny siis ennen lapsia, ja täs viime vuosina oon tehny ihan vaan muutamia satunnaisia keikkoja, et sen takia varmaan ottaa niin voimille... Mut kyl se tästä, jouluna tää on jo rutiinia... Onneksi toinen työ rasittaa sitte kroppaa, ei niinkään päätä, eikä siellä aina ees muista olevansa töissä..

On kyl melkosen hyvä pakka nyt, toivottavasti se kestäis nyt ees hetken kasassa !!!

 

Petokin on hengissä, ja voi nyt jopa ihan paksusti, kun lisäsin vähä sen ruokaa.. Ihan vähän on käyty jäljestämässä, agiliitoakin on harrastettu ja vähän on opeteltu sirkustemppujakin.. Mut edellä mainituista syistä on viime kuu ollu suhteellisen rauhallinen Pedon osalta, se on sit kaiketi pitäny lomaa.. Nyt oon yrittäny tehä joka päivä sen kans jotain, koskapa se siis yöpyy edelleen sisällä ja yöt on huomattavasti paljon rauhallisempia, jos on kehittäny ees jotain pientä aktivointia... Tänäänkin silpastiin töiden ja päiväkodin vanhempainillan välissä sellanen ihan kohtalaisen reipas pyörälenkki...

Karva alkaa vaihtua vähitellen aikuisen koiran karvaksi, kupeissakin on vihdoin peitinkarvat ja se sen hassunnäkönen toffeen värinen kolmio otsassa on enään muisto, pieni viiru vaan jäljellä. Takareisistä tulee Hukka esiin, siellä on ihan harmaita karvoja.. Mielenkiinnolla kyl kattelee, joka kuussa koira on ku uusi, niin paljo ton väri vaihtelee... Nyt viel pari kuvaa (ei ihan uusia) Pedosta ja sitte maate, aamulla soi kello 06.15 ja töiden jälkeen vien ihan kaameen läjän omppoja tuoremehuasemalle...