Menipäs monta päivää ilman päivityksiä... No, ei kyl mitään elämää suurempaa olekaan tapahtunut, ainakaan sellaista, mistä tänne kirjoittaisin ;-)

Viikonloppu tuli ja meni. Lauantai meni kokonaan koulutusjuttujen parissa kaukana poissa ja illalla olinkin suhteellisen kuutamolla, kun noi aamuherätykset ei oikein oo mun juttu, varsinkaan neljän tunnin yöunien jälkeen :)

Sunnuntaina sainkin sit nukkua pitkään, kun joku ihana mies heräsi aamulla ja hoiti lapset, tai mitä hoitamista nuo isot pojat nyt tarvii, mut jommankumman on aina vedettävä luunsa alakertaan. Ilma oli kertakaikkiaan loistava ja iltapäivällä sain minäkin itseni ovesta ulos. Ukot huvitteli kelkkailun merkeissä, minä laitoin ensin luistimet jalkaan, kävin järven jäällä luistelemassa ja päälle heitin viel Pedon kans kympin hiihtolenkin (Peto ei kyl hiihtäny, juoksenteli vaan siellä sun täällä..), eikä ees hengästyttäny yhtään, vaik tahti ei ollu mitään mummovauhtia.. Jotain iloa ollu lenkkeilystä, alkaa peruskunto olla kohdillaan... Kamerakin oli mukana ladulla, laitan kuvia jossain välissä, mikäli onnistuvat.

Mut viikonlopun kruunu olikin sit treffit Prinsessan kanssa =D

Tosin ne meinas heti alkuun mennä mönkään, kun mun auto ilmoitti, ettei se ole lähdössä yhtään mihinkään; akku oli tullut elonsa päähän. Mut ei se mitään, onneksi talosta löytyy toinenkin auto, joka oli suopeammalla tuulella ja suostui viemään mut Haminaan asti.

Ja koska Prinsessoilla on aina kovasti ja paljon niin kovin tärkeitä kirjallisia juttuja tehtävänä koskien siis lähinnä valtakunnan asioita, niin jätin Pedon Prinsessan hovimieheksi (vai -narriksi ?!) ja lähdin reippailemaan kahden mukana olleen hovineidon kanssa. Ja jälleen muistan hyvin selvästi, miksi elämä periferian äärilaidalla on huomattavasti helpompaa kuin cityssä. Jo hovineitoja kohtaan on tylyä tallustella pitkin pyöräteitä kaksi narua kädessä, kun voisi ihan yhtä hyvin tallustella pitkin hiljaisia hiekkateitä kaksi narua esim. taskussa. Eikä periferian äärilaidalla näe iltareippailulla mitään pupujussikoita, enkä kyllä olisi varmaan nähnyt cityssäkään ilman nuorempaa hovineitoa, joka kyllä ilmoitti näkemästään sen verran selkeästi, että jopa minä pitkäkorvan näin ;-) Ja missä on kaikki cityn immeiset ??? Autoja kyllä vilisee ohi kaiken aikaa, mut kovinkaan montaa tyyppiä ei jalan vastaan tullut. Vai olikohan kellonaika sit väärä, en tiedä. Enkä kyllä niin kovin pahoillaan tästä ollut, koska jälleen nuorempi hovineito Rakastaa kaikkia ja kaikkea niin kauhean paljon, että olisin ollut todennäköisesti persuuksillani liukkaalla tiellä jatkuvalla syötöllä, jos toisten hovien neidot ja herrat olisivat olleet iltareippailulla meidän kanssa samaan aikaan...

Ilta menikin sitten yhdessä hujauksessa syödessä, jutellessa ja lukiessa Morsiamen kirjaa vuodelta 1945... Ihan hervotonta tekstiä, vai mitä mieltä olette esim. tästä pätkästä:

"Kolmenkymmenenviiden ikäisenä mies on jo vanha aasi, menettänyt oikeuden mennä naimisiin kahdeksantoistavuotiaan tytön kanssa, jollaista on avioliitossa kohdeltava kuin lasta, sillä hän haluaa kokea kaikkia rakastuneen hullutuksia, päiväkausia kestäviä helliä ajanvietteitä. Hän tarvitsee hyvin nuoren miehen, joka osaa hänen kanssaan hullutella, olla ehtymättömästi rakastunut ja kuukausimääriä käyttäytyä hassunkurisesti kuin vaaraton mielipuoli."

Myös Katlan poropaimennusvideon katsoin ja olin vähän ymmälläni. Tänkö takia tyypit ajaa monta sataa kilometriä pohjoiseen, tällä kertaa Pelloon asti ??? Siis koira juoksee porojen perässä ympäri pyöreää aitausta ja sen pitää tulla kutsusta pois.. Eikä muuta ??? Mä olin ihan varma, että sen koiruuden pitää vähintään ajaa ne porot jostain portista läpi ja mielellään vielä vaikka kokojärjestyksessä, jos siis haluaa testin läpi saada ;-) Joko se on ihan helppoa touhua tai sit Katla oli vaan niin hyvä, että se näytti helpolta... No joo, kyllä mulle on nyt selvitetty sen testin idea suhteelisen rautalangasta vääntämällä =)

Senhän te kaikki jo toki tiesittekin, että Prinsessoilla on manikyristiset taidot ihan huipussaan ?! Ainakin paremmin hallussa kuin mulla ja koska kotona tuli jo huomautuksia Pedon kynsien liiallisesta rapinasta puulattiaa vasten, niin Prinsessa ystävällisesti leikkasi niitä hieman lyhyemmiksi. Se kun ei ole todellakaan mun lempipuuhaa, vaikka Peto ihan rauhallisesti osaakin käyttäytyä, pelottaa aina, et leikkaan liian lyhyeksi, koska niinkin on ehkä joskus vuonna kukka ja keppi käynyt...

Tällä kertaa herättiin jo ihan aamulla ja reippailun, aamupalan yms. jälkeen olikin agilityn vuoro. Meillä oli maneesi varattuna ja siellä menikin sitte ihan iloisesti se 1,5 tuntia. Kellä tehokkaammin, kellä vähän vähemmän. Minä kuuluin tuohon jälkimmäiseen, ei siis koira, vain minä. Joskus vaan iskee paniikki, pakokauhu ja totaalinen stoppi, vähän niinku virallisissa kisoissakin.. Ja silloin ei mistään tule yhtään mitään. Ja auttaisihan sekin asiaa, jos viitsisi/tajuaisi/muistaisi vähän miettiä etukäteen, mitä haluaa treenata, niinpä...

Mut oli kiva nähdä Katlaa hommissa, ja nimenomaan agihommissa, sekun on vähän harvinaisempaa herkkua. Mielenkiinnolla odotan kesää ja möllikisoja... Koska ihan hyvinhän sisarukset voisivat osallistua samoihin möllikisoihin, niissä kun ei tarvi edes lisenssiä.. Vai mitä, Prinsessa ;-)

No, nyt on pari hyppyä pihalla ja kovasti harjoitellaan takaa hyppyä, joka sujuu jo joten kuten KOTONA, ja "eteen"-käskyä. Sitä ollaan kyllä harjoiteltu jo aikaisemminkin ruokakipon tai pallon kanssa. Sekin sujuu hyvin KOTONA, mut sekun ei paljon mieltä lämmitä, että ne sujuu KOTONA. Miksi se on niin saakutin vaikeeta heittäytyä pelleksi muiden nähden ?????? Koiran kanssa kahdestaan se on ihan helppoa ja hauskaa, mut niin kovin hankalaa, kun muita on läsnä... Ehkä ajan kanssa, i hope...

Treenien jälkeen Prinsessa kääntyi vasemmalle ja minä oikealle.. Toivottavasti periferia kutsuu jälleen pian.. Viimeistään toukukuussa ;-)

 

Tänään oli kanssa puuhapäivä. Aamupäivä meni heppasten kanssa, oli kiva nähdä sitä maailman parasta pitkästä aikaa. Tallilla sitä vasta tajuaa, kuin niitä on kuitenkin aina vähän ikävä... Tää työssäkäynti, mun sekä Timon, vaan vähän haittaa tämä harrastuspuolta ja kun meillä molemmilla niitä harrastuksia on enemmän kuin yksi, niin aina välillä joutuu vähän luovimaan =)

Kotona iski sitten se inspireisson, joka olen odotellut jo kahden joulun aikoihin; siivoilin aika monta laatikkoa ja kaappia !!! No, ehkä oli ihan syytäkin, kun ei niihin olisi mihinkään enään ens jouluna mahtunut kukaan meistä ;-) Ja esim. lipaston, jossa meillä säilytetään hanskoja yms., laatikot ei enään halunneet mennä kiinni, eikä ne lootat nyt ikävä kyllä olleet ihan ainoita. Paljon löytyi kaikkea hukassa ollutta ;-)

Nyt on siivottu paljon, mutta nyt ne kaikki ylimääräiset romut odottaa tuossa lipaston päällä kyytiä kohti yläkertaa tms. Kun ei vaan kävisi niin ikävästi, että avaan laatikot ja survon romut takaisin sinne mistä ne löysinkin... Niinkin voi käydä, koska loppuviikon kutsuu työt ja viikonloppu menee jälleen reissun päällä...

Elämä on.