Jouluruuat ostettu, melkein kaikki. Huomenna lähikaupasta loput.

Kuusi tuotu sisään. Kaunein kuusi, mitä meillä on koskaan ollut. Ei pidä koskaan aliarvioida miesväen kykyä löytää, ilman naisnäkökulmaa, kaunista kuusta =)

Piparit paistettu eilen (ja syötykin jo melkein kaikki).

Joulukoristeet lukuunottamatta viritetty. Kuusi saa huomenna omansa.

 

Huomiselle jää siivousta, vähän ruuan valmistelua ja iltayöstä paistetaan kinkku. Pojat siivosivat ja imuroivat itse omat huoneensa jo tänään. Ei tarvinut sanoa kuin yhden ainoan kerran että menen laittamaan postilaatikolle lapun "joulupukilta pääsy kielletty", jos huoneet ei siistiydy. Jopa Jere sai työnsä tehtyä, tosin puputti koko ajan, mutta kuitenkin; huoneet on siivottu.

Ei ymmärrä pieni ihminen miksi on joskus pitänyt ottaa stressiä joulusta; hurjaa suunnittelua, virittelyä ja paniikkia siitä, ehtiikö kaiken saada valmiiksi ennen aattoa. Ei ymmärrä.

Jotenkin tuntuu, että edessä on harvinaisen miellyttävä joulu lasten ja Timon kanssa. Poissa on kiire ja hössötys, tilalla rauha ja rakkaus. Ei hullumpaa...

Ruokakaupassa mietin pienen hetken ja tein sen, mikä olisi pitänyt tehdä jo monta joulua sitten; ostin laatikot valmiina. Kuulostaa varmaan pieneltä ja vähäpätöiseltä jutulta, mutta mulle se teko edusti luopumista hössötyksestä. Sitä, että jouluun voi rauhoittua asiaankuuluvasti ja ihan tyynen rauhallisesti tehdä vain sen mikä hyvälle tuntuu ja minkä jaksaa.

Ja ensimmäisen kerran menin jouluruokaostoksille ilman kauppalappua periaatteella "ostan sen mikä hyvälle tuntuu ja sen mitä meillä ihan oikeasti halutaan syödä jouluna". Ei kiinnosta mitä ruokapöydässä kuuluisi aattona olla, meillä on sellaista mistä tykätään ja mitä ei tarvitse syöttää koirille tai heittää roskiin. Toki ihan perinteisiä jouluruokia, mut valikoidusti ne mistä tykätään...

Aamen.

 

( Ja sitäpaitsi tapaninpäivänä odottaa anopin notkuva ruokapöytä, jossa kaikki on itsetehtyä. Nautin sitten siitä koko rahan edestä =D )