No niin, nyt on rauha maassa, kun on ukot untenmailla, pojat päivän leikkeihin väsyneinä ja Timo metsästyksen uuvuttamana.. Itse asiassa petoeläinkin nukkuu jaloissa... Vien sen yleensä vasta sitten ulos, kun käyn itsekkin maate, on vaan kiva seurustella sen kanssa iltasin ihan rauhassa, välillä ihan kahdestaan.. Elämä olisi vaan ihan täydellistä, jos tuon pienen otuksen saisi edes sängyn viereen nukkumaan, mutta siinä menee raja; meillä koirat nukkuu ulkona. Tähän ei lasketa sitä kun toin Pedon Kasviksen luota omaan kotiin ja raahasin viikon ajan joka ilta patjan pesuhuoneen lattialle ja nukuttiin kahestaan siellä.. Oli muuten viikon jälkeen oma sänky aika jees.. Juha on kyllä ollut välillä aika tukkeessa, mutta en luovuta vielä.. Peto ei käy ollenkaan yläkerrassa, missä myö nukutaan ja Jussikkaa on muistuteltu käsienpesusta, josko tuo siedättyisi..

Petoliini on, omasta tahdostani, ihan mun hoidossa, Timo kyllä ruokkii yms. sitä jos on tarvis ja pojat kyllä tekis ihan mitä vaan, mut en tiiä kumpi on enemmän vahdittavissa, pojat vaiko Peto. No, olen lohduttautunut sillä, että tottuupahan ainakin lapsista syntyvään vilinään ja meteliin.. Ja onpahan ainakin mulla hyvä syy lähteä joka päivä edes hetkeksi luonnon Hiljaisuuteen ja Rauhaan.. Kummasti oppii arvostamaan pieniä asioita tän apinaorkesterin toisena johtavana kapellimestarina. Ja vaikka syntyperäisenä urbaanina cityihmisenä vähän vierastan metsää (en oo asunut täällä "jumalan selän takana" kun vasta reilut 10 vuotta), niin joka päivä oon uskaltanu mennä muutaman askeleen pitemmälle.. Eilenkin kävin jo ainakin 100 metriä suolla, missä en muuten ole käynyt näinä 10 vuotena suunnilleen kertaakaan.. Metsää  riittää ja paljon ja se alkaa heti kohta talon nurkalta. On se vaan hyvä kun oon vähän kävelly Timon perässä lähimettissä, niin tunnen paikkoja ees vähän. Harmaita varten on olemassa kaksikin kappaletta gps-vekottimia, joita Timo on luvannut auliisti lainata, en vaan tiedä meinasko se koiralle vaiko mun takin taskuun.. No sittehän sitä voisi soitella kotiin ja kysellä, et missäköhän mie oikein oon.. Onneksi Peto ei viel vaadi kymmenen kilsan mettälenkkejä, tai siltä ei kyl ees kysytä, josko jalostuisin tässä matkan varrella niin paljo et rohkenisin metsään mennä, siis ihan pidemmälle kun 100 metriä.. Viimeistään sitte kun peto sen 14 v. ja mie 45 v.

Täällä maalla on muuten tosi hyvä olla, muttakun täällä ei oikein tule noita koiria tai ihmisiä ihan solkenaan vastaan, pennelin sosiaalistamisen eteen on nähtävä vähän vaivaa, ellei sitten tyydy autoihin ja traktoreihin elävien olentojen sijasta.. Eilen tehtiin suolenkin jatkoksi löytö.. Naapurin roskalaatikolla seisoi Ihminen, myö tallattiin suoraan tämän ihmeen luo (peto oma-aloitteisesti edellä) ja länttäsin namin vieraan käteen ja pyysin että tämä vähän juttelisi ja rapsuttaisi Petoa, maistui nami vieraankin kädestä. Tänään taas bongattiin hirvimiehiä riihen takaa, tosin Juha kävi kyllä edeltä Pedon kanssa tutustumassa tilanteeseen. Mutta käytiin siis vielä sitten kahdestaankin ukkolaumaa kattomassa, rapsuttajia riitti ja ihan uteliaana ja reippaana Peto meni näitä ihmetyksiä tutkimaan. Hyvissä ajoin sain kyllä ilmoituksen, ettei täällä ole poroja.. heh, heh.. Ehdotin, että josko joku ukoista laittaisi sarvet päähän ja juoksentelisi pitkin lähimettiä yrittäen samalla äännellä kuten poro, ei tullut kauppoja..

Ei peto kyl ihan maalaistollukka oo, käytiin ekalla rokotusreissulla viime torstaina ja kovasti pientä kehuttiin. Piikistä se ei tiennyt mitään, eikä odotustilassa vuoroaan odottanutta räksyttävää puudeliakaan tarvinut pelätä, Peto istuskeli ihan muina miehinä ja katseli rauhallisena korvat pystyssä tätä otusta.. Fiksu eläin.. Lekurilta mentiin paikalliseen eläinkauppaan panta/hihna ostoksille, kun vanha pentupanta alkoi ottaa aivoon, se kun pitää pujottaa pään läpi.. Tavarat löytyi helposti ja ostin vähän muutakin kuin mitä olin meinannut; metalliseen autohäkkiin (joka on muuten luku ihan sinänsä) juomakupin, vinkuvan pallon, koska Peto on tuhonnut jo kaksi poiken palloa, ja sitten sen niiiin ihanan ison Pölypallon !! Ostosten teon ajan Peto makaili lattialla ja nukkui !!! Ei se ollut milläskään sitä ihastelevistä täti-immeisistäkään, jotka kovasti kyselivät, että onkos nuo porot aina noin rauhallisia ?! No, pienten torkkujen jälkeen lähettiin kattomaan Musti-Iskää, eikä autot yms. sellaset aiheuttaneet minkäänlaista mielenkuohuntaa.. Ihan reippaasti tallattiin menemään. Isän ja Pojan kohtaaminen sujui mallikkaasti, Pedon mielestä taisi Iskä vaan olla mielenkiintoisempi kuin toisinpäin.. Pöristeltiin autolla metsään ja hoiti Musti iskän hommiakin ihan kiitettävästi, jos siis iskän töihin luetaan tällä kertaa jälkikasvun liikuttaminen. Olin kyllä yllättynyt siitä, miten kovaa tuollaine pikku penneli pääsee.. Hännät suorana painelivat pitkin mettää. Välillä Musti istuskeli kivellä, minne penneleillä ei ole asiaa, ja sitten taas mentiin. Kotonahan Pedolla ei siis ole vapaana juoksevaa lenkkiseuraa minun lisäksi, kun nämä omat koirakaverit veisivät Pikkukoiran ainakin ugandaan asti, paitsi jos ottaa jonkun hihnassa mukaan. Metsästä lähti sitten väsytetty, mutta todennäköisesti kovinkin onnellinen koiruus kotia kohti. Kotimatkalla ei tullut edes oksennusta, ehkäpä sen takia, kun masu tyhjeni ihan kaksi kertaa tullessa. Meilläkin automatka on siis lähes aina sen 100 metriä liian pitkä.. Ja huomenna mennään ehkä mätsiin hengailemaan, riippuu hirvimiesten päivän pituudesta..

Ai niin, Peto painoi torstaina 8,7 kiloa, että kaiketi se on ollut ruoka-aikana kotona. Alkuun ei sapuska tahtonut maistua, mutta nykyään pennelin  pitää jo välistä vähän komentaa minua, kun ruokaa ei saa syödä ilman lupaa, eikä aina malttaisi istua ja sitä lupaa odottaa.. Hyvä kun syö ruokaansa, ei ole sitten ainakaan nälkäinen kun pihalla seikkaillaan. Siellä kun pörrää myös nämä meidän kaksi tasmaniantuholaisen ja maantiekiitäjän sekoitusta. Peto meinasi jo olla sitä mieltä, että ne olisi jotain syötävän ja elävän purulelun väliltä, mutta on kyllä viisaana koirana jo uskonut, ettei niitä ole lupa pureskella. Tosin jos riiviöt itse Petoa härnäävät, niin sitten en ole asiaan puuttunut, vaikka pieniä ajotilanteita syntyykin.. Peto oppii ihan varmasti vielä puuhun kiipeämisenkin jalon taidon, koska se sitä reenailee joka päivä. Saavat kissulit sitten syyttää ihan vaan itseään, kun nenän edessä sinkoilevat.. Olen kyllä viime päivinä ruvennut miettimään Pedon ruoka-annosten määrän sopivuutta, koska se on ryhtynyt osa-aikaiseksi dyykkariksi. Se on tuonut lähipuskista mitä ihmeellisempiä tavaroita; muovipusseja, luita yms. mukavaa, minkä olemassaolon olisin kiistänyt jyrkästi vielä muutama viikko sitten. Ei ymmärrä mistä se niitä haalii, tosin naapurilla on joskus ollut kummallinen tapa viskellä kuolleita kanoja ympäriinsä, tosin tähän asti olen aina kuvitellut, että ne päätyvät vähän tuonne kauemmas, mene ja tiedä. Toissapäivänä tämä dyykkari toi ison hauen kallon.. Onneksi tulee nyt sitten lähipuskatkin siivottua !! Vartumpahan vaan, et milloin tuo keksii kissojen vessan, senkin olinpaikka kun nähkääs vaihtelee koko ajan, ne kun eivät ryökäleet suostu käymään laatikolla, kun on kerran ympärillä hiekkaa ja pöpelikköä yllinkyllin.. Sitten olenkin pulassa !!

Kissat aiheuttaa muutenkin ihan riitävästi tilanteita meillä.. Tässä päivänä eräänä oli Pedon ilme maksun arvoinen.. Sillä on nääs pihalla oma vesikuppi, mutta mitäs siellä olikaan.. Yön aikana oli ollut pakkasta ja jostain (varmaan tippui taivaasta) sinne veteen oli joutunut hiiri, oliko se sitten hukkunut sinne vai joutunut sinne kuolleena, sitä en tiedä, mut siellä se oli osaksi jään alla.. Onneksi kerkesin huomata tilanteen, eikä Peto saanut tätä epäilemättä maukasta hiukopalaa. Sitä en tiedä vieläkään minne se hiiri siitä kupista sitten ihan oikeesti katosi, söikö kissat sen vai minne lie meni, mut se katosi kuin tuhka tuuleen. Iltaisin, kun Pedon vie ulos, saa olla ovella aina tarkkana, rapuilla kun voi olla milloin vain hiirenraato. Mulle riitti yks kerta tallata sellasen päälle paljain jaloin.. Juu, ja söihän Peto tässä parisen viikkoa sitten anopin nahkaisen kännykkäkotelonkin. Myö oltiin Timon kans hirvijahdissa ja anoppi oli ollut poikien kanssa pihalla ja oli jostain syystä laskenut kännykkänsä kivelle hetkeksi, joka riitti Pedolle. Sitten oli menty kuulemma pitkin pihaa Peto edellä puhelin suussa ja kolme ihmistä perässä. Puhelin oli löytynyt viimein jostain puun alta suurinpiirtein ehjänä, mutta kotelo oli tuhottu.. Ei huolinut anoppi uutta vaikka olisin ostanut.. Kun anoppi sitten teki lähtöä auton ovet auki, niin eiköhän kissakin vielä tunkenut itsensä matkaseuraksi, ei vaan anopille seura kelvannut.. Auto lähti pihasta aika liukkaasti.. ilman kissaa..

Että kyllä tän revohkan kanssa tapahtuu koko ajan jotain.. Ei juuri tylsää päivää ole.. Mut eiköhän nyt ole vuodatettu tälle kerralle ihan riittävästi.. Palaan asiaa aina, kun vaan on näitä hiljaisia hetkiä..

lurppaa se Pedonkin korva vielä hetkittäin, 27.10.07