Koksissa oli ystävällinen lääkäri puhelimen päässä ja Jerelle aloitetaan nyt sitten jatkuva estolääkitys (purutabletteina) ja säännölliset kontrollikäynnit astmahoitajalla.

Parempi jatkuva lääkitys kuin säännöllisen epäsäännöillisesti toistuvat norsukuurit lääkettä, jotka kuitenkin rasittavat kohtuuttomasti ja ihan turhaan pienen ihmisen elimistöä. Ja kun samaan keittoon lisätään vielä mun psyyke, joka ei enään kestä, niin parempi näin..

Josko olisi vihdoin takana ne yön pimeinä tunteina lapsen vierellä valvotut hetket, kun kertaat elvytysohjeita päässä ja hiljaa ajatuksissa rukoilet pienen ihmisen puolesta.. Kun muutakaan ei enään voi tehdä...

Josko tää loppuisi nyt tähän, tai ainakin vähän rauhoittuisi.