Pitäisiköhän sitä yrittää ryhditäytä ja jatkaa kirjoittamista?

Pitkään aikaan ei vaan ole huvittanut, kun ei ole sormet halunneet tanssia näppäimistöllä. Ei ole kyse siitä ettei elämässä tapahtuisi mitään, ehkä enemmän siitä että joskus liikaakin.. Ehkä siitä mistä haluaisi kirjoittaa ja herättää myös toisten mieliin ajatuksia, ei vaan voi kirjoittaa, mut yritän nyt ryhdistäytyä. Jos ei muuta niin talon valopäät järjestää kyllä säännöllisin väliajoin raportoivaa...

Muuten kaikki on ennallaan, vain Tane ja Late poistuneet ruokavahvuudesta. Jo viime syksynä.

Tuntuu että vaikka kirjoitettavaa edellisen kirjoituksen jäljiltä olisi tiiliskiviromaanin verran taidan kuitenkin jättää sen tekemättä ja jatkaa vaan tästä eteenpäin, on itsestäkin kiva lueskella talouden Kouhotuksia joskus vuosien päästä.

 

Viime aikojen sykähdyttävin valopäiden tempaus kuitenkin kevennykseksi;

saivat molemmat (+ muutama muu) jälki-istuntoa, vaihteeksi. Lapussa luki syyksi "yrittävät työntää koulukaverin pään vessanpönttöön" tai jotain.. Voi tsiisus! Oisko pitänyt itkeä vai nauraa? Tyyppejä rupes riepomaan kun opet ei saa jannua kuriin ja porukalla meinasivat sitten pistää kuriin ja ruotuun ja mikä on lopputulos? Tunti jälki-istuntoa. Mahtoikohan nauraa tämä jonka pää olisi mennyt sinne vessanpönttöön? Ai nii, olisivat kuulemma myös vetäneet sen pöntön...

Eilenkin tuli jälki-istuntoa, Juhalle. Syynä poistuminen liikuntatunnilta, ei nimittäin muistanut opelle sanoa että meni leikkaamaan lohjenneen kynnen...

 

Juu, ja haluatteko tietää kuin kovaa kulkee porokoira? Mie tiiän, n. 40 km / h, kokeilin viime yönä...

Rinalla on juoksut ja nuorisokoira on päästään niin sekaisin kun vaan voi olla, ei näe mitään ja ilmeisesti myös korvat on kasvaneet umpeen, ainut mikä toimii on kurkku josta purkautuu säälittävä valitusvirsi, yleensä silloin kun immeiset haluaisi nukkua, ku elämä on niin prk:en epäreilua ja kovaa kun porokoira lukitaan ihan tylysti sisään ja se hyvältä haiseva olisi ulkona. Ja koska ei kuule eikä näe, niin katosi sitten viime yönä joutessaan pihaltakin. No, arvasin heti mistä löytyy joten auto perseen alle ja hakemaan 1,5 kilsan päästä hevonpaskan seasta, tai mitä lienee siellä niin mielellään aikaansa tuntuu kuluttavan. Ei sitten suostunut tulemaan autoon, joten kiukuspässäni (klo. 00.30) ilmoitin tekeväni siitä mörönnahkarukkaset ja pari muuta solvausta päälle ja mulkaisin pahasti. Hyppäsin autoon ja ajoin kotiin, porokoira auton vierellä juosten. Ja sitten jos kerran tekee mieli juosta niin sitten myös saa juosta, prk. Kotiin tultiin siis n. 40 km / h, eikä hyytynyt poro, rinnalla kulki. Mut olipahan hiljaa, ei kuulunut yhen ainuttakaan kiroilua epäreiluudesta. Kai se oli vaan räjähdyspisteessä koko elukka ja purki latauksen siihen että sai kerrankin juosta.

 

Kun aina ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa?