Lauantai-illan huumaa.. Ukot nukkumassa ja joku torkkunut päivällä joten ei väsytä, edessä ilta hyvän kirjan parissa...

 

Eilen oli kylän koululla avoimien ovien päivä, tai sieltä tuli kotiin lappu jossa luki "olemme henkisesti varautuneet vanhempien läsnäoloon", tai jotain. Juha toivoi läsnäoloa, joten kun kerran vapaapäivä oli niin tietenkin löysin sitten itseni koulun penkiltä. Aika monen vuoden jälkeen ;-)

Päivä alkoi päivänavauksella liikuntasalissa, jossa kaikki lapset istui ojennuksessa ja ihan hiljaa, liekö vähän vieraskoreutta havaittavissa =D Siitä sitten näteissä riveissä luokkaan.

Eka tunti oli äidinkieltä ja olihan se ihan avartavaa katsella miten ope opettaa kahta luokkaa samassa tilassa; meillä kun on yhdysluokat. Tokaluokkalaisille ensin kirjoitustehtäviä ja sit ekaluokkalaisten kanssa lukuharjoituksia. Vaatii kyllä siltä "hiljaiselta" luokalta paljon keskittymiskykyä keskittyä omiin tehtäviin, jos toiset esim. lukee ääneen samalla. Hyvin näytti kuitenkin sujuvan..

Toka tunti oli musiikkia. Hieman erilaisilla opetusmetodeilla, kun mun kouluaikoina vietiin tunti läpi. Pääsiäislaulujen sanat heijastettiin "valvontakameralla" seinälle, ei siis enään suttuisia kalvoja tms., ja ope säesti laulut pianolla. Kun nämä pakolliset oli harjoiteltu, oli vuorossa rokkia.. Lapset ja myös ope rokkasi menemään luokan edessä vapaassa tilassa ja kaikilla tuntui olevan hauskaa!!!

Kevyen liikunnan jälkeen olikin sitten hyvä siirtyä syömään. Ja nyt en sitten enään yhtään ihmettele, miksi esim. Juhalla on kiljuva nälkä heti ja välittömästi koulun jälkeen; lapset tuntuu elävän aika pitkälle pyhällä hengellä, sen verran vähän lautaselle ruokaa ilmaantui. On kuulemma kiire välitunnille...

Joka sitten menikin liukurilla mäkeä laskien.

Käsityötunteja en jäänyt katselemaan, vaan liukenin paikalta. Kaksi tuntia koulua riitti virkistämään muistia sen suhteen, miksi mun kohdalta koulut on käyty. Hyvin suurella todennäköisyydellä. Edelleen tuntui hankalalta istua se kolme varttia paikallaan =D Kyllä töissä on paljon hauskempaa... Ja siitä vielä maksetaan ;-)

Mut joo, oli kiva käydä kattomassa, vaikka lapset ylen vieraskoreita olivatkin. Ei jäänyt harhakuvitelmaa, että hyö aina siellä niin hiljaa ja nätisti käyttäytyisivät ;-) Menen uudestaankin, jos näitä päiviä eteen vielä tulee...

 

Mut joo, nyt hetki torpan siivousta ja sit uppoudun kirjan mukanaan tuomaan maailmaan..

 

Juu, ja kun on ihan yleisesti tiedossa tämä mun hulluus, niin siitä nyt yksi hyvä esimerkki: känny piippasi pari tuntia sitten merkiksi saapuneesta tekstiviestistä, jonka lukemisen lopputulos oli se, että arvatkaa kuka jättää huomenna torpan Timon vastuulle ja lähtee töihin Vaasaan eli kaakkoisrannikolta länsirannikolle ??? 

Niin hullu en sentään ole että pysyvämmin, mut täl erää kolme päivää siellä ihmisten kanssa jotka puhuu hullua murretta ja pahimmassa tapauksessa talar på svenska. Eiköhän siitä henkiin jää. Enkä oo koskaan Vaasassa viel käynytkään, et kyllä tää (työ)matkailu avartaa. Pitänee pakata kamera mukaan.

Pojille sanoin, että äiti hyppää kolmeksi päiväksi keskelle seikkailua. Sellaisena sen otan ja sellaisena tää on ihan jees =D

Sit ainakin toivottavasti viel keskiviikon puolella kotiin ja torstaina poikien kanssa kohti pääsiäistä ja Himosta, Timon jäädessä taas kotiin. Sekin oma seikkailu... Vaasaan Peto ei mukaan pääse, mut paikkailen loukkaantunutta koiranmieltä pääsiäisenä sit senkin edestä ;-)

...Hetki yhtä reissaamista eli lande vaikenee, mut vain hetkeksi...