Nyt oli kaiken maailman virukset hellittäneet otteensa ja päästiin reissuun. Ei se kyl ihan terveen ihmisen hommaa ole ajella Mikkeliin asti ihan vain sen takia et saa juosta kolme pätkää agilityradalla ja maksaa viel siitä =D Mut koiraihmiset hyvin harvoin on terveitä, tää ei ollu ees kummallisinta, mitä olen noiden karvakorvien kanssa vuosien saatossa tehny... Voi niinku esim. vaikka lähteä Rokualle (siis toiselle puolelle Suomea) ihan vaan sen takia, et pääsee parin biologin kanssa lenkkeilemään metsään kymmenen kilsaa ja uimaan erämaalätäkössä.. Se oli kieltämättä aika pimeetä, mut ehkä just sen takia niin hauskaa, ei unohdu ihan äkkiä.. Ja tulipahan nähtyä suuri kuoppa...

Eikä mielipide viimeviikkoisesta muuttunu yhtään; ei jännittänyt yhtään, kun agility oli se sivuseikka, reenit meni aika letkeesti, pystyin jopa syömään ja juomaan ihan normaalisti.. Matkaseura oli tällä reissulla se pääasia, eikä se nyt kovin paljon parempi olis voinu olla.. Ja pitkällä matkalla se seikka on aika oleellinen, seurassa jossa ei viihdy, parituntiakin kahdestaan pienessä autossa on kidutusta, sitten on niitä / näitä kenen kans voisi istuskella vaikka Utsjoki-Kevoon asti ja viel takaisinkin... Saattaapi olla et tulevaisuudessa voi tänpäiväisen seuran kanssa harkita vähän pitempiäkin kisamatkoja !?! Josko sit kisaamisestakin tulis jotain, eikä jännittäminen pilaisi kaikkea...

Ja nyt on kyl viel ihan pakko tunnustaa, et olipahan vaan kiva tuulettaa päätä ja antaa kerrankin palaa ihan pohjanmaan kautta, kun ei tarvinu miettiä yhtään, mitä suustansa ulos päästää, se on sangen rentouttavaa !!! Aika harvoin nimittäin eteen tulee ihminen, jonka ilme ei värähdä mistään, mikä ei järkyty mistään, ei vaikka keskustelunaiheet olisikin joidenkin "ainokainojen"  mielestä kaikkien normirajojen ulkopuolella =D Mä nyt vaan olen tälläinen, heikkohermoisempien kanssa ymmärrän kyl jättää tietyt aiheet rauhaan, kaikki kun ei vaan ymmärrä Nauru, mut onneksi on näitä toisiakin ääripäitä...

Huomenna mennään Pedon kans sit maneesille ja käydään tänpäiväiset jutut edes jotenkin läpi, josko ne jäis mieleen. Toisaalta ihan hyvä, että tulee tälleen vähän kerrallaan, kerkee pureskella. Totesin vaan sen, et voipi ottaa aikaa ja aika monta toistoa, ennenku valssit jokapaikkaan tungettuna unhoittuu ja saa selkärankaan näitä uusia kuvioita.. Piuhat on välillä pitkät, mut onneksi ne menee perille, aina !!! Huomenna lisää... Mut koiralla oli ihan törkeen kivaa ja vauhti päällä, se on pääasia nyt. Hiirijahtiinkin se pääsi, ihan luvan kanssa... Että mulla on niin kauhian viisas porottieläin Pusu

Matkalla oli pakko pysähtyä siellä missä Rokuan reissullakin. Maisema oli vähän toisenlainen. Ensin kesällä otettu auringonnousu ja sen jälkeen tänpäiväinen...

Petokin sai takin päälle, oli nimittäin suhteellisen kylmä, hallissa oli viel pari astetta kylmenpää ku ulkona.. Sai olla itelläkin pari-kolme vaatekerrosta päällä, tuli vähän michelinukko-olo, mut eipähän palellu...

Petoa ei ohjeistus kiinnosta..

Odotteluajat meni onneksi suht lämpöisissä tiloissa. Koirakin oli ihan vapaaehtoisesti sylissä, lämmitti mukavasti mua =D Että kyllä porokoirasta on moneksi, käy myös sylipuudelista...

 

Enkä sortunut tänäänkään, vaikka nyt tekikin hetkittäin aika tiukkaa, mä oon niin ylpeä itsestäni !!!!!!!!! 3 vrk täynnä...

Nyt on rento olo, korvissa soi niin kauniina Myrskyluodon Maija ja nimenomaan näin, ilman laulua... Sen myötä: Hyvää Yötä ja Kauniita Unia...