Ei päivää ilman valopäiden edesottamuksia.

Juha tuli siis eilen kotiin ihan yksin. Herralle ei ole annettu omaa avainta kouluun mukaan vaan tarpeen niin vaatiessa kotona odottaa omassa paikassaan avain. No, eilen avain oli etsitty, tultu sisään ja jätetty avain sisälle jossa se sitten oli tänäänkin, kun anoppi oli tullut poikien kanssa eskarista ja koulusta aikomuksena tulla sisälle läksyjen tekoon yms. Niinpä niin, yksi avain mun työpaikan ikkunan alla mun autossa, toinen Timon työpaikan pihassa Timon autossa ja se kolmas siis kotona, mutta sisällä, lukkojen takana. Aamen.

Olipa mukava lähteä illalla 12 tunnin työpäivän jälkeen töistä, ajaa kirkolle hakemaan poikia anopilta, tulla kotiin hilkkua vaille kymmenen ja patistella pojat iltapesulle ja nukkumaan, syöneet olivat jo mummolassa. Toinen vaihtoehto kun olisi ollut se, että olisin ollut kotona jo yhdeksän maissa ja pojat olisivat olleet jo nukkumassa ja mulla olisi saattanut olla täällä jotain herkkuja varttumassa, ainakin anopin mukava seura. No, tähän on kai pakko todeta, että aina ei saa sitä mitä haluaa. Ei edes joka toinen kerta...

Ja nyt en kyllä lopeta tätä sanoihin "mitäköhän seuraavaksi", en.