Pedolla taisi kilahtaa viikonlopun aikana päänupissa jotain ihan totaalisesti.. Tai sitten sata neliöinen tarha on sille liian pieni..

Laskin sen tänään töiden jälkeen vapauteen ja sit läks. Se paineli ihan oikeesti monta kertaa tonttia ympäri (ja täällä tätä lääniä piisaa) melkein valon nopudella... Joko on pääkoppa ihan vinksallaan tai sit sil on patoutumia.. Ja hei, häntä pysyy alhaalla siinä valon nopeudessa !! Saiskohan näyttelyihin tälläsille kipparahäntäisille kavereille kehäksi vähintään pesiskentän ja handleriksi spintterin ?!?

Mut totesin tänään, et Peto kyl sopii meille ku nenä päähän.. Ennen meil oli neljä ohjusta, pojat ja poikien kissat (ainakin nopeus ja räjähdysherkkyys täsmää), ja Pedosta on nyt tullut se viides, tervetuloa joukkoon...

Kaiken muun hyvän lisäksi tuosta on tullut ihan törkeen ahne !!! On siinä tietenkin se hyvä puoli, et alkaa ainakin mun elintavat parantua.. On nimittäin pikkasen karua syödä esim. leipää sohvalla, kunhan on ensin saanu pojat maate, kun yks hönkii korvaan. Yritä siinä sitte nauttia "laatuajasta".. Niin ahne siitä on tullu, et tänä iltana se pääsi jopa ihan ite eka kertaa sohvalle kerjäämään.. Joo-o, mie tiiän kyl, et ruoka pitäis syödä keittiössä pöydän ääressä ja viel pitäis pitää takapuolikin penkissä, mut meil nää säännöt ei ain päde, varsinkaan poikien nukkumaanmenoajan jälkeen. Jotain luksusta meillekkin..

En vaan oo enää ihan varma, et kumpa se olis parempi vaihtoehto: Nälkäpäivä sillointällöin vai Kerjuupäivä joka päivä ?!?