Olipa paska päivä, mut loppuhan sekin viimein... Siinä tää päivä referaattina. Oli siis ihan kodin ulkopuolisista syistä vähä kökköä, ja niinpä moikkasin Pedon, ruokin sen ja läksin hevosteluhommiin.. Oon kuitee sitä mieltä, et ei oo läheisten vika, jos mua ottaa aivoon, ja hevostelu nyt vaan on ainut homma, mis unohtuu kaikki.. Siinä sit paskaa mättäessä laantu mielikin sen verran, et pysty tulemaan ilosena kotiin ja olemaan ilonen emäntä myös Pedolle. Oletan et toi koirakin kyl vaistoo aikasta nopeesti, jos mua pännii, eikä silloin kaiketi oo tarkoituksen mukaista tehä mitään, ku eihän se oo sen syy. Pedolla oli ihan kivaa Ranunkin kanssa.

Ainut valopilkku oli, et nämä Urbaanit Ystävät (hiiri..) tuli tänään ja toivat vielä äiskänkin tullessaan.. Et ilta meni täs sit normaalin hulinan merkeissä, tosin kulmatakka hyökkäsi Jeren ottaan (se on ollu siinä vast n. kolme vuotta,ja nyt sit kilahti), onneksi sain paikkausvehkeitä, kun ei oikein laastarit piisannu..

Peto suhtautui vieraisiin täysin tyynesti, ihan ku meil ois majatalo, mis hyöris ain uusia naamoja.. Ihan jees piski, oon edelleen sitä mieltä, et tos nupis on palikat kohallaan, voin tietysti muuttaa mieltäni aikanaan murrosikäsestä Pedosta, mut täl hetkel se on kyl tosi cool... No, jospa huomenna ois parempi mieli..

Hiiri muuten pääsi hengestään, oli kulinaristista sorttia ja vaihto banaanipastillit Oltermanniin...